Svitjods undergång och Sveriges födelse on nyt luettu kannesta kanteen. Kuten jo pari päivää sitten ehdin sanoa, kyse on loistavasta historiateoksesta. Ruotsissa osataan, sillä se sai siellä myös vuoden historiakirjapalkinnon vuonna 2006.
Teos kertoo Ruotsin synnystä ja vanhan Svitjodin asemasta tai paremminkin sen menetyksestä tuossa syntyprosessissa, jonka Birger jaarli - viimeinen jaarli, muuten - sysäsi alkuun.
Svitjod on jäänyt elämänä ennen muuta Ruotsin ulkomaankielisissä nimissä - suurin osa niistä perustuu yhä tuohon sveakansaa tarkoittavaan sanaan. Sellaisenaan se löytyy kielihistoriallisesta ihmeestä, islannin kielestä.
Kirjan ulkopuolelta todettakoon, että suomenkielinen sana Ruotsi periytyy Roslagenista, joka on nykyisin Upplannin edustalla oleva saaristoalue Danderydista Östhammariin. Historiallisesti nimeä käytettiin koko itärannan alueesta, mukaan lukien Mälarenin rannoista. Roden tarkoittaisi siinä sotapalvelusta, eräänlaista varhaista veron muotoa. Nämä rodenit asettivat puolustuksen käyttöön venekuntia, ruotsiksi skeppslag, jonka yhdistelmä nimi Roslagen sitten on. Toinen selitys alueen nimelle on se, että se on virolaisten ja suomalaisten käyttämä nimitys alueesta.
Birger-jaarli löi lopullisesti Svitjodin jatkuvasti kapinoineet mahtimiehet (ruots. stormänner) 1200-luvun puoliväliin mennessä, vaikka oli itse kapinaliikkeitä järjestävää folkunga-sukua. Svitjod muodosti kirjoittajien mukaan konservatiivisen alueen, jonka ytimessä oli oman kuninkaan vapaa valinta. Mahtimiehet ottivat ja myös erottivat kuninkaat, joiden tausta oli mahtimiesten - vanhan ajattelutavan mukaan siis alunperin jumalallinen. Lindströmit löytävät hauskoja yhtymäkohtia Svitjodin ajattelutapoihin vielä nykyajastakin - kielellisin ja jopa hieman poliittisinkin perustein, erityisesti Fjärdhundralandissa.
Keskusvaltaa - vahvaa kuningasta ja sen ympärille tulevaa järjestystä - ajoi katolinen kirkko. Se eteni itään Götanmaan kautta. Vastustusta riitti, Svitjod, aasalaisuuden uskonnollispoliittisena keskuksenaan Uppsala, vastusti pitkään ja hartaasti kirkon valtaa - uskonto hyväksyttiin kyllä tasa-arvoisena vanhempien uskontojen kanssa tai niiden rinnalla.
Vahvaan kuninkuuteen liittyi perinnöllinen kuninkuus sekä aateliston luominen. Nobilitas syntyi Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukon, Birger-jaarlin pojan aikana. Perussopimuksena pidetään Alsnön sopimusta, joka takasi kokoukseen osallistuneille verovapauden eli rälssin. Vastikkeeksi rälssin saanut (aatelinen) asetti kuninkaan (ja vähitellen valtion) käyttöön ratsun ja ratsumiehen.
Viimeinen naula Svitjodin arkkuun oli Tukholman perustaminen kauppapaikaksi ja varustukseksi Birger-jaarlin toimesta. Tukholma oli kompromissi, joka imi mehut niistä taloudellisista eduista, jotka olivat nostaneet Upplannin mahtimiehet siihen traditionaaliseen asemaan, mikä heillä 1200-luvulle asti oli.
Kun Mälardalenin asema heikkeni, monet valitsivat jo 1100-luvulta lähtien muuton. Lindströmit vihjaavat, että muuttoa tapahtui myös Suomeen. En tiedä, löytyykö täältä ketään, joka ottaisi haasteen vastaan.
Lindströmin veljesten teos tarjoaa hienon ja monipuolisen näkymän maailmaan ajalta ennen Ruotsin valtiota. Se saa kansallisvaltion muodon - Ruotsi lasketaan siis vanhoihin kansallisvaltioihin Euroopassa - lähes kolmesataa vuotta myöhemmin Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulla.
Ks. Wikipedia Svitjod.
Kirjan kotisivu.
Kirjan arvosteli Svenska Dagbladetissa aihepiirin käsittelystään tunnettu historioitsija Dick Harrison.
Arvostelu osoittaa - onneksi positiivisella tavalla - kuinka kuuma tämä kiistoja aiheuttanut kysymys on. Samalla se antaa tätä kirjoitusta tarkempia vinkkejä siitä, mistä kiistellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti