sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007

Pienten konspiraatioiden kertomuksia

Päivä on kulunut lukiessa Martti Ahdin kirjoittamaa elämäkertaa (WSOY 1999) Elmo Edvard Kailasta, valkoisesta konspiraattorista ennen ja jälkeen itsenäistymisen.

Tiiliskivimäisen, 525 sivuisen teoksen nimi on Ryssänvihassa. Elmo Kaila 1888-1935. Aktivistin, asevoimien harmaan eminenssin ja Akateemisen Karjala-Seuran puheenjohtajan elämäkerta.

Ostin Martin kirjan tuoreeltaan, mutta jotenkin se ei silloin pärähtänyt lukukokemuksena käyntiin. Hyllyssä se on kököttänyt ja vasta Kemppisen blogin taannoinen maininta Eino Suolahden unohdetusta asemasta oikeistoradikaalien kuvioissa sai minut ottamaan sen luvun alle. Ja kyllähän mies aina silloin pungertaa esiin Martti Ahdin tekstissä.

Nämä ammattivallankumouksellisten juonittelut ovat hienoja pieniä kertomuksia juuri siinä mielessä, että niissä yleensä yritettiin suurempaa kertomusta, kuin mikä lopulta saatiin aikaiseksi. Samalla ne ovat avain kontrafaktuaalisiin [jos-niin]kysymyksiin. Entä jos kaikki olisikin mennyt toisin?

Elmo Kaila Wikipediassa

2 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Tuo on kyllä eräs viihdyttävimmistä kirjoista, joita olen lukenut.

Anonyymi kirjoitti...

Viihdyttävimmistä, joo.

Itsekin luin tuon aikanaan ja jäin miettimään, kuinka paljon konspiraatioita Suomeen ja Helsinkiin tuohon aikaan mahtuikaan, väittämän mukaan. E.E.Kaila oli varsinainen hyrrädynamo ehtiessään useimpiin aktioineihin mukaan: uskokoon kuka tahtoo, minä uskon ainakin jonkin verran.

Sata vuotta sitten poliittiset olot olivat yhtaikaa rajoitetummat ja aktiivisemmat kuin tänään. Kahdenkymmenen vuoden sisällä koettiin sortoaikaa, nationalismia, Bobrikoffin salamurhaa, lakkoilua, jääkäreiden lähettäminen, maailmansodan aika, tsaarinvallan kukistuminen & porvarihallitus, bolsevikkien vallankumous, Suomen itsenäisyyssenaatti ja vaikka mitä kaikkea muuta. Kiireistä aikaa nykyiseen verrattuna (?).

Globalisaatio lienee vaikuttanut politiikan tapahtumiseenkin. Nyt Venäjän ilmatilaloukkaukset eivät herätä tuntemuksia kai kenessäkään, muuten kuin viran puolesta. Isommat tunteenpalot koetaan Al-Qaeda - USA ja työtEUssa-Kiinassa -kädenväännöissä. Meille tänne pohjolanperukoille jää vain sokerijuurikkaan tuotannon lopettaminen ja siihen liittyvä tunnekuohu (näin kärjistetysti ;).