Dokumentin ydin-sarjan viimeinen näytös tältä syksyltä on ohi. Viiden musiikkiaiheisen näytöksen rakentaminen oli kova urakka. Siksi oli mukavaa nähdä salissa tässä viimeisessä näytöksessä yli 70 henkeä.
Raikuvia taputuksia saivat tunnelmassa mukana olleet rockkonkarit Timo Jämsen ja Jussi Raittinen. Jämsen nähtiin 9 sekunnin mittaisessa James-mainoksessa 1960-luvun alusta, mikä herätti spontaanit taputukset yleisössä. Raittista emme valkokankaalta seuranneet, mutta mainituksi tuli se, että James-kiertuiden esiintyjä hänkin aikoinaan veljensä Eeron kanssa oli. Yleisradion kevyen musiikin professionaalit näyttivät olevan myös hyvin edustettuna yleisössä, muista musiikin ammattilaisista ja harrastajista puhumattakaan. Sana oli siis kiertänyt.
Huimimat sessiot olivat tietysti Eläköön Nuoruus! (1968), Postisäästöpankin dokumenttifilmi, joka paneutui nuoriso-ongelmiin Blues Sectionin soittaessa ja Jim Pembroken laulaessa kansainvälisellä kielellä sitä progressiivista rockia. Elokuvaa tehdessä Blues Section ei käsittääkseni enää keikkaillut, joten täytyy Hasse Wallilta ensi kerralla tavatessa kysäistä enemmän tästä elokuvasta ja sen tekemisestä. Lähes samanveroinen vetovoimaltaan oli Axalon-tango, finnivoidemainos, jonka esittää yhtyeen kanssa livenä underground-MAN M.A. Numminen.
Esitteemme tähän näytökseen kasvoi 15-sivuiseksi, mutta olihan näytteitä, otteita, mainoksia ja musiikkipitoisia lyhäreitä - elokuvien trailereita, "promorullia" ja perinteisempiä lyhytelokuvia esillä kaikkiaan 60. En jaksa laskea montako syksyn esityssarjaan näitä juttuja mahtui - veikkaisin lähelle 150.
Jokainen niistä pitää ensin "löytää", noutaa varastosta, tarkistaa, paikata tarvittaessa, suunnitella kokonaisuus ja sen koostumus - esitysjärjestys -, tehdä tarpeelliset videosiirrot, koostaa esitysvideo, etsiä tekijä- ja esiintyjätiedot, kirjoittaa ne kokoon, ja lopulta kirjoittaa elokuvakohtainen esittely. Tuloksena siis viisi esityskertaa viikon välein, yhteensä 150 yksikköä ja yli 50 liuskaa tekstiä aiemmin vain vähän jos koskaan tallatussa lumihangessa. Se ei ole ihan vähäinen saavutus.
Elokuva-arkiston kollegat Juha Seitajärvi (musiikki elokuvassa) ja Ilkka Kippola (lyhytelokuva) tekivät valtaisan työn, minä lähinnä avittelin näiden kahden spesialistin vanavedessä.
Kolmikon yhteistyö oli niin kivaa, että epäilemättä perästä kuuluu. Ilkan kanssahan olemme näitä näytöksiä väsänneet vuosien varrella tämän syksyiset mukaanlukien 34 kappaletta.
Neljättä vuotta pyörineen Dokumentin ytimessä -sarjan kokonaisuudet - veikkaisin että ainakin 30 näistä 34:stä - olisivat käytännössä sellaisenaan mainio lisä jonkin (sopivan) televisiokanavan ohjelmistoon, osa niistä soveltuisi lähes sellaisenaan jopa DVD-julkaisuksi ja esimerkiksi tämän Elävän kuvan musiikkiraita -sarjan osalta esitteemme ovat enemmän kuin puolivalmiita käsikirjoituksia radio-ohjelmiksi ja sisältö helposti toteutettavissa myös cd- ja dvd-kokoelmana. Nämä viimeisimmät ovat kuitenkin hankalasti tuotettavissa. Mutta sinällään on hassua, että työn tulokset ovat esillä vain kerran Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti