Minya värisi, kun saapui elokuvateatterin eteen. Ajattelin jälleen kerran tehneeni vaikutuksen tummalla ja pitkällä olemuksellani. Muistaakseni niistä ominaisuuksistahan hän on kertonut pitävänsä blogissaan. Yritin pysytellä rauhallisena, vaikka olinkin potkinut asfaltin rikki viimeisen puolen tunnin aikana. Taisin elää kesäajassa.
"On muuten älyttömän kylmä", hän sanoi. Mieleeni välähti kuva, jossa Bambi ampuu oman äitinsä. Ja vielä elokuvaillan aluksi. Piilotin valtaisan kukkapuskan ja Valintatalosta ostamani köyden selän taakse ja pudotin ne maahan.
"Eivät kai ne elokuvat noin huonoja ole", sanoin ja osoitin maassa lojuvaa köyttä sisään mennessämme. "Mistä tämä kukkia ja sidontaa oikein kertoo?" Minya ei vastannut sillä hän hakkasi käsiään yhteen ja hyppi tasajalkaa. Sitten pari sataa haarahyppelyä pitkät kädet huitoen. Ihmiset väistelivät käytävän seinälle. Minäkin lämpenin kumarrellessa, tuulimyllyn siipien osuessa kohdalle.
Hän oli ehtinyt vain tehdä lenkin, spinnata tunnin, käydä punttisalilla, kävelyllä ja harrastaa liikuntaa työpäivän jälkeen ennen elokuvaa, eikä ollut ehtinyt laittaa rahkadieettikakkuaan - kaikkihan tietävät että jokainen kilo yli 50:n on tuollaiselle 175 senttiselle vaaraksi ja ne täytyy eliminoida etukäteen. Mutta luulenpa, että siksi hänellä oli kylmä.
"Onko sulla kuntopyörä auton peräkontissa?", kysyin. "Sehän voitaisiin asentaa tuonne teatterin takaosaan. Olis mukavampi katsella tätä elokuvaa, kun sais vähän liikuntaa." En tietenkään hymyillyt, mutta kulmakarvat olivat hieman kohollaan. Minya ei vastannut, sillä hän oli uppoutunut katsomaan Bridget Jonesin jatko-osan traileria. Silmien ympärille, kolme senttiä otsalohkosta, oli noussut Saturnuksen renkaiden kaltainen valokehä. Silmän irikset irtosivat hitaasti silmämunasta ja lähtivät leijumaan valkokankaan suuntaan, heilahtivat ja katsoivat minua kysyvästi millisekunnin ajan ja upposivat valkokankaaseen. "Just niinku E.T.:ssä", ajattelin ja samalla fanfaari soi takaraivossa.
Elokuva oli kuin omasta elämästä. Pari kertaa hamuilin Minyan kättä pelottavissa kohdissa loppupuolella. Mutta jo elokuvan alkupuolella hän oli pukenut päälle lämpöpuvun, Siperian tiikerin taljan, kahdet välihousut ja karvaiset villahanskat: arvatkaa kumpaa säikähdin enemmän, elokuvaa vai karvaisia käsiä Minyalla?
"Tosi kiva", sanoin analyyttisesti elokuvan jälkeen. "Joo mä tykkäsin, mut en mä tollee analysoisi leffaa", Minya vastasi. "Mulle ne on vaan viihdettä." "Mä ymmärrän", sanoin. "Ihan niin kuin tytöt mulle", minulta lipsahti. "Siis sillon nuorempana. Ennen avioliittoa. Siis teini-iässä. Siis ennen kuin mä ymmärsin mistään mitään. Ennenku musta tuli Lord Boredom..."
Selitykset olivat turhia: Minyan Rolls-Royce kiisi jo taivaanrantaan. Minulla otsasuoni sykkäs niin, että se meinasi jäädä metron alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti