Vaimo lähti jo: hänellä on tänään maksullinen roolileikkipäivä, jolloin hän esihistorialliseksi otukseksi pukeutuneena ja satojen silmäparien seuraamana vaeltaa Helsingin keskustan Sofiankatua jonkun Jäppisen juontamana.
No comments
Olen siis kosmisesti katsoen yksin. Minua on valistettu myös siitä, että illalla on juhlat: kulttuurihenkilöitä, elokuvaihmisiäkin ja pääsääntöisesti reipasta juomispohjaista ohjelmaa. Minulle on jo kerrottu, että minun pitää olla kunnolla. Saa olla nokkela ja sanaillakin vähän, mutta kunnolla pitää olla.
Sehän ei ole minulle vaikeaa. Toistelen vain itselleni sata kertaa, että minun pitää olla kunnolla, ja oikeastaan voisin jo etukäteen kirjoittaa tänne blogiin sata kertaa, että minun pitää olla kunnolla.
Enhän minä edes osaisi muuta. Vaikka jo nuorena ymmärsin, kuinka paljon kannattavampaa renttuilu tässä maailmassa on, niin minulle se ei istahtanut. Siinä mielessä keski-ikäistyminen on ollut tosi helppoa. Täydelliseksi keski-ikäiseksi muuttuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on semmoinen kuin pitäisi olla. Ja tietysti ymmärtää olla lopusta hiljaa.
Omakuva
On vaikea kuvitella, että joillekin nuorille keski-ikä voi tulla jopa haaveeksi. Tietysti voi olla kyse ironian tajun puutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti